Kaksikielistä arkea ja joulunodotusta päiväkoti Ågelissa

Eräänä joulukuun päivänä istumme lasten kanssa lounaalla kertomassa toisillemme pieniä tarinoita. Nelivuotiaan lennokas tarina vie hurjiin seikkailuihin avaruuteen. Kertoja pyörii tuolilla, ruoka jäähtyy lautasella ja kädet piirtävät ilmaan kuvaa avaruuden hirviöistä, jotka käyvät sankarin kimppuun tämän tehdessä matkaa halki universumin. Kertoja tarttuu sanoihin vauhdilla, ja ne putoilevat suusta ruotsin ja suomen kielen sekamelskana. Vihdoin sankari voittaa monet vaikeudet ja palaa takaisin kotiplaneetalleen.

Tämän päivän suomenruotsalaisessa kieliympäristössä kaksi- ja monikielisyys elää notkeasti lasten arjessa ja peilautuu päiväkodin lapsiryhmän kodeista päiväkodin arkeen monin eri tavoin. Kielen käyttötilanteet, se miten lapsi käyttää kieliä kotona, vaikuttaa lasten kielen käyttöön päiväkodissa. Joku tuntee Punahilkan suomeksi, toinen on kuunnellut satua sekä suomeksi että ruotsiksi. Yksi leikkii suomeksi, toinen ruotsiksi. Kolmas saattaa ripotella vaikkapa venäjänkielisiä sanoja ruotsin sekaan.

Etenkin juhlissa korostuvat kunkin omat kielelliset ja kulttuuriset juuret, jotka saattavat muuten hälvetä arjen jalkoihin. Se vanha tuttu joululaulu tietyllä kielellä, tai se tietty Lucia-laulun versio palauttaa vanhempien lapsuuden muistot mieleen katsellessa omaa lasta laulamassa päiväkodin Lucia-esityksessä.

Open omassa lapsuudessa, Ruotsissa, vanhemmat pitivät tiukasti kiinni suomalaisista tavoista ja kielestä. Suomalaisuus näyttäytyi eräänlaisena hartautena ja vakavuutena verrattuna ruotsalaisuuteen. Kun astui kotiovesta sisään, oli puhuttava suomea, ettei se unohtuisi. Isä vuokrasi pienen palstan, jolle rakensi perheelle saunan, koska ruotsalaisessa rivitalokodissa ei sellaista ollut. Joulusaunaan lähdettiin siis autolla, takakontissa äidin pakkaama suuri saunakori, josta pilkistivät kesällä kuivatetut vihdat.

Joulun odotukseen kuuluu päiväkoti Ågelissa ennen muuta Lucia-kulkue. Lapset ovat valinneet Lucia-kulkueen esitettäväksi sekä ruotsin-, suomen- että englanninkielisiä lauluja ja valinneet omat roolinsa kulkueessa: Lucia, stjärngåsse, tärna eller tomte. Joulun odotus kuuluu päiväkodissa myös monikielisenä puheena:

Kolmevuotias istuu open sylissä ja kertoo että “På julafton kommer joulupukki.”

Ope vastaa: ”Vad spännande. Tror du att du får några julklappar?”

Kolmevuotias on vakuuttunut siitä, että lahjoja tulee, ”förstås”.

Ope: ”Vad tror du att joulupukki är på svenska?”, mihin kolmevuotias nauraa ja vastaa että ”no Julgubbe förståss.” (Opella taitaa olla vähän huono muisti)

Toinen lapsi osallistuu keskusteluun toteamalla, että on kirjoittanut kirjeen “till Jultomten”. Ja kolmas ajaa autolla lattialla ilmoittaen, että ”Det är Father Christmas på engelska. Det har min mamma sagt.”

Kielet saavat Ågelissa näkyä ja olla olemassa toisin kuin open lapsuudessa, jolloin ajateltiin, että kieltämällä lasta käyttämästä jotakin kieltä jossakin tilassa tai tilanteessa, vahvistettaisiin lapsen kielitaitoa. Tänä päivänä tiedämme, että vaikka ei ole mahdollista osata eri kieliä samalla tavalla tai montaa kieltä täydellisesti, tiedämme myös, että eri kielet tukevat toisiaan ja avaavat ovia erilaisiin kulttuurisiin tiloihin. Ehkäpä ensi vuonna keksimme Lucia-lauluun englanninkieliset sanat.

Kirjoittaja on lastentarhanopettaja ruotsinkielisessä Daghemmet Ågelissa.